Mä oon nyt toista päivää saikulla, mutta syy jääköön tuntemattomaksi. Vaikka avoin ihminen oonkin, niin joku roti sentäs. Ei mitään vakavaa, ja that is all I have to say about that. Huomenna takas sorvin ääreen.
Tätä hetkeä sitten...
Mä söin ne nesteenpoistolääkkeet, ja oliko niistä apua, en osaa sanoa. Ehkä vähän, paha sanoo. Pikkuhiljaa hormoniturvotus on poistumassa, aineenvaihdunta palaamassa, ja hengityskin kulkee ihan jees. Ei siis vielä hyvä, mutta 80 prossaa paree ku olin. Mä jopa hikoilen saunassa taas, mikä katos ihan täysin tossa mun "äläluovumistään"-massakaudella. Mä en oo syönyt horkkuja, en yhtäkään, ja se on tuntunut korvienvälissä, unessa, painossa, ja yleisessä flowssa. Mä jopa (tervaristi takaseinään) pääsin takas vauhtiin noissa salihommissa. Ja se oli kivaa, nyt oon joutunu pitää muutaman päivän tauon, mutta loppuviikolla meen taas.
Tätä hetkeä korvien välissä kuvastaa aika paljon se, että me ollaan päätetty lähteä ensijouluksi pois suomesta. Thaimaa kutsuu meitä, ja voin kertoa, että non-joulu ihmisenä mä ekaa kertaa vuosiin odotan joulua. Tullaan välipäivinä takas, ja mä aion nauttia, mä niiiin aion nauttia. Ja mä haluan luksusta, mä haluan olla ja möllöttää ja tehdä Hubbyn ja Saran kanssa kaikkea kivaa. Onko liian aikasta laskea päiviä jouluun, onko????
Mut hei, mikäs lapseton lapsellinen mä olisin, jos en ois miettiny, et mitäs jos mä sit odotankin vauvaa, ja kuinka meidän sit käy. No sitten kalenteria katellessani katoin, et sen pitäs tärpätä tässä seuraavan parin kuukauden aikana, että se häirittis niin et laskettu aika ehtis ennen matkaa, ja sit jos haluun sinne vielä lentää, niin ennen kesää pitäs tärpätä. What are the odds??? Pystyn siis varaamaan matkan. Ja jos se sit syksyllä tärppää niin mähän saan vielä lentää ja kaikkee.... Mut enpä usko. Kauankohan tää kepeys asian suhteen kestää, oonko mä jo sittenkin luovuttanut? En tiedä, en rehellisesti sanoen tiedä. Mutta nyt mun on hyvä olla tän asian kans, katotaan koska asiat muuttuu. Mitään hormonaalista ehkäsyä mä en enää kuuna päivänä ota käyttöön, eiköhän me olla nähty se et me ei olla hyvä pari. Kun päätös tulee ja se on sit lopullinen, niin se on sit nixnax, jommalta kummalta.
Tulevaisuudesta sitten.
Thaimaa kutsuu, mut senhän mä jo kirjotin. Jos katsotaan vähän kauemmas, on sinnekkin jo alustavia, hataria suunnitelmia. Kaveriperheen kanssa on nääs puhuttu jo keväästä 2017, ja silloin ois tarkotus lähteä Italiaan, ja vuokrata sieltä talo, pakata rakkauden sipulit, ja lapset ( hehe) eli siis muksut ja miehet mukaan, ja ottaa varaslähtö kesään, ja siihen et meidän neiti alottaa KOULUN. Järkyttävää... Mutta ainakin sit tietää et tää joku ihmeen 5-6v uhma on jo ohi. On VÄHÄN raskasta, oon siitä vähän lukenut ja pliis antakaa joku sellanen 2-3v uhma takas. Pikkasen helppoa verraten tähän. Mutta tästäkin mennään läpi ton meidän treenikappaleen kanssa. Onneksi on samanikäsiä kavereita, niin näkee et osaa ne muutkin. Ja hyvä merkki on kai se se et se tapahtuu pääasiassa kotona tai tututssa ympäristössä. Kielikylvyssä kuulemma niin kiltti ja ihana lapsi :)
No tulevaisuudesta sitten tämän lapsettomuuden kanssa. Oon miettinyt, että kun mulla kaapissa on vielä muutamaan kiertoon ne horkut, niin josko mä ne kesällä/syksyllä mutustelisin, ja katotaan mitä saadaan aikaseksi, vai saadaanko mitään? Nyt kuitenkin kaikki tauolla, niin kauan et mä saan kaiken kasaan mikä koota pitää, ja lumi sulaa. Katotaan asiaa sit kun on maata näkyvissä!
tiistai 23. helmikuuta 2016
torstai 4. helmikuuta 2016
Lääkkeitä, piikkejä ja muuta mukavaa
Mä ajattelin kertoa vähän mitä kaikkea on käytetty, kokeiltu ja kokeillaan, ja ja ja
Munasolujen kasvatukseen käytettiin viimevuonna Clomifen-tabletteja, Clomit on antiestrogeeni, joka blokkaa oman estrogeenin tuotannon niiden päivien ajaksi, kun niitä "nautitaan". Mun tapauksessa kp 3-7/4-9. ( kp = kiertopäivä) Se aiheuttaa vaihdevuosioireita lamaannuttaessaan estrgeenin. Eli kuumat aallot, turvotus, päänsärky ja nesteenkertyminen keskivartaloon to name a few. Kun lääke lopetetaan, keho huomaa ( tai ainakin pitäisi ja mulla kyllä aina niin kävi) että siunakkoon, tältä akalta puuttuu estrogeenia kehosta, ja syöksee sitä sinne normaalia voimakkaammin. Johtaen munasolun kasvuun ja ovulaatioon. Mitä mulla sit taas ei kovinkaan usein tullut, kun vuoden aikana lääkettä pystyttiin kokeilla tasan neljään kiertoon, kun mulla tuli joko niitä munasoluja ihan liikaa, tai sitten ne jäi koteloitumaan sinne, ja siitä ne kystat mistä kirjotin. Eli kasvaa vaan kokoa irtoamatta.
Kun hokattiin, että tästä oli kyse, niin ruvettiin käyttämään HCG-pistoksia, laukaisemaan ovulaatio. 5000yksikkö neulalla vattamakkaraan, ja voila, ei enää kystia, ja oviskin vissiin tuli. Konkreettiset todisteet puuttuu edelleen. HCG = Istukkahormonia, mitä nainen tuottaa ollessaan raskaana. Siitä oireet voi vaan kuvitella, ja usein ne sit niitä onkin. Pelkkää kuvitelmaa..... Eikös Aki Sirkesalo laulanut noin?? Mulle tuo lääke ei oo tehny kummempia oireita ikinä, mutta toisaalta ollessani raskaana, en sitä olisi tiennyt jossei ois testi ( okei 8 testiä ) näyttäny kahta viivaa ja ultrassa näkynyt sikiö. Mulla on ollut todella helppo raskaus, fyysisesti. Henkisesti.... Öööö... Not so much.
Anyway
Lääkkeet vaihdettiin Letrozoleihin, joka on rintasyöpälääkkeeksi keksitty, mutta sillä huomattiin olevan suotuisia vaikutuksia myös tähän lapsihommeliin. En tiä rupesko tulemaan rintasyöpäpotilaille raskauksia, vai kuinka, mutta siihen se lääke on tarkoittettu. Mekanismi on sama kun Clomeilla, mutta tämä ei vaikuta aivolisäkkeen kautta, kuten Clomit, vaan tämä vaikuttaa suoraan munasarjoihin, ja sen puoliintumisaika on huomattavasti nopeampi. Nämäkin mulla on toiminut, paitsi nyt viimeset pari kiertoa on mennyt vähän heikosti, kun on alkanut tämä kevyt vesisänkymassakausi. Nyt siis niistäkin tauolle.
Ovulaation jälkeen käytän Lugesteron-palleroita, kapseleita mitkä laitetaan aamuin illoin "kohteeseen" ja Lugesteron on keltarauhashormonia. Sen tehtävänä on ylläpitää keltarauhasen toimintaa, kunnes testi on negatiivinen ja ne voi lopettaa, tai plussatessa niitä jatketaan ekaan ultraan.
Niistä sivuoireina mulla on ollut palelu/horkka, mikä tietty on kaikilla yleensäkkin jos keltsi toimii kunnolla, ni palelee pari viikkoa kuukaudesta. Mielialan voimakkaat vaihtelut, kivut munasarjoissa, kun keltarauhanen kovasti sielä itsestään ilmottelee. Rintojen kasvu, ja pinkeys.( Mikä ei ole toivottua ihmiselle, jolle juuri selvisi, että olisi mahdollista päästä Kelan kautta rintojen pienennykseen, ja joka sitä todella vakavasti ahrkitsee. Nää kivut hartiossa ja selässä ei vaan oo sen arvosia. ) Mä en ymmärrä et halutaan isommat rinnat, tai ymmärrän joo, jos ei oo kun lihas, tai sä et haluu urheilla, tai oot vaikka turha julkkis, mut muuten, sori leidis, en ymmärrä.
Sittenhän mä syön Diabeteksen hoitoon tarkoitettua lääkettä ympäri vuoden. Mun sokerit on mitattu useasti ja ne on hyvät arvot, ei vikaa, mutta tämän nyt pitäisi auttaa sitten insuliiniresistenssiin, mitä mulla nyt sit ilmeisesti on, ja se taas haittaa muniksia ja mahdollista alkion kiinnittymistä ilmeisestikkin. Tästähän sivuoireina on ripuli alussa, tokikaan mä en siitäkään kärsinyt, päänsärky, huimaus, ja ja ja... Kaikkihan on yksilöllistä, mutta melko selväksi on varmaan jo tullut, että Meitsi+Horkut nyt ei ainakaan mikään paras mahdollinen pari olla.
Mutta näin tänään, mä meen nyt juomaan mun illan, tai näemmä alkuyön vihreän teeni ja kömmin sänkyyn. Neiti lähti tänään Hubbyn äitin kanssa suureen pääkaupunkiimme, Disney on Ice- jääshowhun. Toista vuotta putkeen, ja mä oon saanut olla ihan itekseni ihan koko päivän, Hubbyn ollessa iltavuorossa. Ja koska neiti palaa vasta lauantaina, mulla on siis vielä X-määrä tunteja ihan itelleni, ja mitä mä teen. Istun veluurit jalassa, juon vihreetä teetä, bloggaan ja selaan nettiä. Ja se on IHANAA, tuntuu tyhmältä, mutta on IHANAA.
Jaa saankohan mä sanoa, tai kirjottaa, noin, meneeköhän vuoden mutsi-palkinto taas sivusuun, jo näin aikasessa vaiheessa vuotta :)
Hyvää vkl, moi!
P.S
Unohdin sanoa, että nythän mulla on toki ne nesteenpoistolääkkeet päällänsä, ollu muutamia päiviä, ja ei ne kyllä oikeen toimi. Vaikutti eka et joo nyt, mutta ei mua vaan huvita näköjään saavutetuista linjoista luopua, oon Mannerheimin kanssa siis samoilla linjoilla....
Munasolujen kasvatukseen käytettiin viimevuonna Clomifen-tabletteja, Clomit on antiestrogeeni, joka blokkaa oman estrogeenin tuotannon niiden päivien ajaksi, kun niitä "nautitaan". Mun tapauksessa kp 3-7/4-9. ( kp = kiertopäivä) Se aiheuttaa vaihdevuosioireita lamaannuttaessaan estrgeenin. Eli kuumat aallot, turvotus, päänsärky ja nesteenkertyminen keskivartaloon to name a few. Kun lääke lopetetaan, keho huomaa ( tai ainakin pitäisi ja mulla kyllä aina niin kävi) että siunakkoon, tältä akalta puuttuu estrogeenia kehosta, ja syöksee sitä sinne normaalia voimakkaammin. Johtaen munasolun kasvuun ja ovulaatioon. Mitä mulla sit taas ei kovinkaan usein tullut, kun vuoden aikana lääkettä pystyttiin kokeilla tasan neljään kiertoon, kun mulla tuli joko niitä munasoluja ihan liikaa, tai sitten ne jäi koteloitumaan sinne, ja siitä ne kystat mistä kirjotin. Eli kasvaa vaan kokoa irtoamatta.
Kun hokattiin, että tästä oli kyse, niin ruvettiin käyttämään HCG-pistoksia, laukaisemaan ovulaatio. 5000yksikkö neulalla vattamakkaraan, ja voila, ei enää kystia, ja oviskin vissiin tuli. Konkreettiset todisteet puuttuu edelleen. HCG = Istukkahormonia, mitä nainen tuottaa ollessaan raskaana. Siitä oireet voi vaan kuvitella, ja usein ne sit niitä onkin. Pelkkää kuvitelmaa..... Eikös Aki Sirkesalo laulanut noin?? Mulle tuo lääke ei oo tehny kummempia oireita ikinä, mutta toisaalta ollessani raskaana, en sitä olisi tiennyt jossei ois testi ( okei 8 testiä ) näyttäny kahta viivaa ja ultrassa näkynyt sikiö. Mulla on ollut todella helppo raskaus, fyysisesti. Henkisesti.... Öööö... Not so much.
Anyway
Lääkkeet vaihdettiin Letrozoleihin, joka on rintasyöpälääkkeeksi keksitty, mutta sillä huomattiin olevan suotuisia vaikutuksia myös tähän lapsihommeliin. En tiä rupesko tulemaan rintasyöpäpotilaille raskauksia, vai kuinka, mutta siihen se lääke on tarkoittettu. Mekanismi on sama kun Clomeilla, mutta tämä ei vaikuta aivolisäkkeen kautta, kuten Clomit, vaan tämä vaikuttaa suoraan munasarjoihin, ja sen puoliintumisaika on huomattavasti nopeampi. Nämäkin mulla on toiminut, paitsi nyt viimeset pari kiertoa on mennyt vähän heikosti, kun on alkanut tämä kevyt vesisänkymassakausi. Nyt siis niistäkin tauolle.
Ovulaation jälkeen käytän Lugesteron-palleroita, kapseleita mitkä laitetaan aamuin illoin "kohteeseen" ja Lugesteron on keltarauhashormonia. Sen tehtävänä on ylläpitää keltarauhasen toimintaa, kunnes testi on negatiivinen ja ne voi lopettaa, tai plussatessa niitä jatketaan ekaan ultraan.
Niistä sivuoireina mulla on ollut palelu/horkka, mikä tietty on kaikilla yleensäkkin jos keltsi toimii kunnolla, ni palelee pari viikkoa kuukaudesta. Mielialan voimakkaat vaihtelut, kivut munasarjoissa, kun keltarauhanen kovasti sielä itsestään ilmottelee. Rintojen kasvu, ja pinkeys.( Mikä ei ole toivottua ihmiselle, jolle juuri selvisi, että olisi mahdollista päästä Kelan kautta rintojen pienennykseen, ja joka sitä todella vakavasti ahrkitsee. Nää kivut hartiossa ja selässä ei vaan oo sen arvosia. ) Mä en ymmärrä et halutaan isommat rinnat, tai ymmärrän joo, jos ei oo kun lihas, tai sä et haluu urheilla, tai oot vaikka turha julkkis, mut muuten, sori leidis, en ymmärrä.
Sittenhän mä syön Diabeteksen hoitoon tarkoitettua lääkettä ympäri vuoden. Mun sokerit on mitattu useasti ja ne on hyvät arvot, ei vikaa, mutta tämän nyt pitäisi auttaa sitten insuliiniresistenssiin, mitä mulla nyt sit ilmeisesti on, ja se taas haittaa muniksia ja mahdollista alkion kiinnittymistä ilmeisestikkin. Tästähän sivuoireina on ripuli alussa, tokikaan mä en siitäkään kärsinyt, päänsärky, huimaus, ja ja ja... Kaikkihan on yksilöllistä, mutta melko selväksi on varmaan jo tullut, että Meitsi+Horkut nyt ei ainakaan mikään paras mahdollinen pari olla.
Mutta näin tänään, mä meen nyt juomaan mun illan, tai näemmä alkuyön vihreän teeni ja kömmin sänkyyn. Neiti lähti tänään Hubbyn äitin kanssa suureen pääkaupunkiimme, Disney on Ice- jääshowhun. Toista vuotta putkeen, ja mä oon saanut olla ihan itekseni ihan koko päivän, Hubbyn ollessa iltavuorossa. Ja koska neiti palaa vasta lauantaina, mulla on siis vielä X-määrä tunteja ihan itelleni, ja mitä mä teen. Istun veluurit jalassa, juon vihreetä teetä, bloggaan ja selaan nettiä. Ja se on IHANAA, tuntuu tyhmältä, mutta on IHANAA.
Jaa saankohan mä sanoa, tai kirjottaa, noin, meneeköhän vuoden mutsi-palkinto taas sivusuun, jo näin aikasessa vaiheessa vuotta :)
Hyvää vkl, moi!
P.S
Unohdin sanoa, että nythän mulla on toki ne nesteenpoistolääkkeet päällänsä, ollu muutamia päiviä, ja ei ne kyllä oikeen toimi. Vaikutti eka et joo nyt, mutta ei mua vaan huvita näköjään saavutetuista linjoista luopua, oon Mannerheimin kanssa siis samoilla linjoilla....
tiistai 2. helmikuuta 2016
Lomautuksia, liian paljon vapaa-aikaa ja taas kerran kun ei mee putkeen.
Siitä on taasen joku tovi, kun oon mitään kirjotellut, tai lähinnä julkassut. Nyt on meneillään sellanen hetki, että ei vaan ole mitään mitä julkasta, ja taas kaikkea mitä voisin kirjottaa.
Meinasin ottaa #teriniittigateen kantaa, totesin sen olevan varmaan melko turhaa tässä tulvassa, mitä somessa oli asian tiimoilta. Sen mä vaan sanon, et ois voinu jättää tekemättä tuonkin, varsinkin kun on lapseton ja ei tule koskaan imettämään.
Maahanmuutosta en aio puhua nyt enkä tulevaisuudessa, ellei se kosketa mua jollain tavalla niin ,että koen sen olevan tarpeen. Siinäkin ihmiset hoitaa oman osuutensa ihan hyvin, ilman mun lusikkaa heidän sopassaan.
Uudesta vuodesta jo kirjotin, ja siihen se sit jäi.
Tässä vaiheessa mun piti jo mun edellisen "suunnitelman" mukaan kirjottaa, että kevättää jo kovasti ja et ihanaa kun on jo valosempaa jne.... Mutta koska asiat harvoin menee niin, niin eihän ne mennyt nytkään.
Hormonivalmisteet mitkä niin hyvältä tuntui, aiheutti mulle nyt siis ongelmia just sopivasti tähän kolmen viikon lomautusjaksolle. Oon saanut ainakin sairastaa köyhänä ja kotona. Eli ne laukas mulla jonkun asteisen häiriön kropassa, ja se on nyt viimeset 2.5vko kerännyt nestettä sellasella 1-1,5kg viikkotahdilla. Eikä sitä nyt saatu pois ihan perinteisin menoin vettä juomalla ja vihreellä teellä. Nyt sit kahden viikon nesteenpoistokuuri lääkkeillä, ja lähete lymfaterapiaan. Mikä on toki ihan kiva kokeilu, mut nääkin horkut saa nyt siis jäädä hetkeksi unholaan. Katotaan sit joskus. Seuraava kokeilu onkin sitten varmaan pysyvä pistoshoito, ja sitä en näe lähitulevaisuudessa any time soon.
Tää nesteenkertyminen on saanut mun astmani ihan uudelle levelille, ja silti tällä ei sen kanssa ole mitään tekemistä. Mutta kun kehossa on niin paljon nestettä, että on vaikea hengittää, pallea on kuin lääkäriä siteeratakseni - " Sun vatsa on tällä hetkellä kauttaaltaan, kuin aikoinaan kovinkin suosittu vesisänky" niin se painaa keuhkoihin, ja olo on tukala.
Ja koska valittaminen on vaan niin saatanan kivaa, niin oon miettinyt et koska mä annan itelleni anteeksi? Koska mä pystyn taas tykkäämään itestäni niin paljon et mä lakkaan tän vellomisen. Mä oon Hubbylle ilkee, lyön vyönalle, koska mulla on paha olla. Ja Hubby tietysti vetäytyy omaan kuoreensa, ja sekin ärsyttää kun en saa vastakaikua. Eihän tää mun olo parane nalkuttamalla, ei tää elämä parane tällä itseinholla ja säälissä vellomisella. Sanoinkin Hubbylle tossa yksi päivä, tai no yö, mut enivei, et mä en tiedä mitä mä haluan enää tulevaisuudelta? Mä en tiedä mitä se haluaa meidän tulevaisuudelta? Mä en tiedä haluanko mä enää lasta, vai enkö vaan osaa päästää irti? Se on täyttänyt mun elämän suhteellisen kauan, Et eikö olis aika ruveta oleen onnellinen, jatkaa sitä karsintaa ihmisistä, jotka on mulle/meille pahaksi, jotka saa negatiivista vibaa ilmoille. Ne ihmiset joille en osaa enää puhua, kuin teennäisesti. Mutta sitten taas, oonko mä ite sellanen? Eikö mun ystävät, tai kaverit siksi pidä enää niin paljon yhteyttä, kun joskus vuonna nakki, koska ne ei osaa enää puhua mulle? Oonko mä ite eristänyt itseni tästä menosta? Enkai mä yksin oo syyllinen?Ruuhkavuodet? Voi kiasus mitä tajunnan virtaa taas, mut hei, siksi mä teen tätä et mä saan nää mun niin isosta päästä pihalle.
Mun on alettava elämään, vaikka se vaatis mitä. Mulla on elämä tässä ja nyt, mä en saa toista mahdollisuutta, ja nää meidän ruuhkavuodet on mun lapsen lapsuus. Haluanko tosissaan, et Neitille jää mieleen, et äiti oli kiukkunen, horkuissa, ja säälittävä, kun sen käsityksen oppii... EN HALUA: Mä en halua periyttää useitakaan mun piirteitä Neitille. Mun perusvittumainen asenne on yksi, minkä en enää soisi jatkuvan.
Nyt riitää...
OLKAA ONNELLISIA! Mäkin koitan.
Kirsi
Meinasin ottaa #teriniittigateen kantaa, totesin sen olevan varmaan melko turhaa tässä tulvassa, mitä somessa oli asian tiimoilta. Sen mä vaan sanon, et ois voinu jättää tekemättä tuonkin, varsinkin kun on lapseton ja ei tule koskaan imettämään.
Maahanmuutosta en aio puhua nyt enkä tulevaisuudessa, ellei se kosketa mua jollain tavalla niin ,että koen sen olevan tarpeen. Siinäkin ihmiset hoitaa oman osuutensa ihan hyvin, ilman mun lusikkaa heidän sopassaan.
Uudesta vuodesta jo kirjotin, ja siihen se sit jäi.
Tässä vaiheessa mun piti jo mun edellisen "suunnitelman" mukaan kirjottaa, että kevättää jo kovasti ja et ihanaa kun on jo valosempaa jne.... Mutta koska asiat harvoin menee niin, niin eihän ne mennyt nytkään.
Hormonivalmisteet mitkä niin hyvältä tuntui, aiheutti mulle nyt siis ongelmia just sopivasti tähän kolmen viikon lomautusjaksolle. Oon saanut ainakin sairastaa köyhänä ja kotona. Eli ne laukas mulla jonkun asteisen häiriön kropassa, ja se on nyt viimeset 2.5vko kerännyt nestettä sellasella 1-1,5kg viikkotahdilla. Eikä sitä nyt saatu pois ihan perinteisin menoin vettä juomalla ja vihreellä teellä. Nyt sit kahden viikon nesteenpoistokuuri lääkkeillä, ja lähete lymfaterapiaan. Mikä on toki ihan kiva kokeilu, mut nääkin horkut saa nyt siis jäädä hetkeksi unholaan. Katotaan sit joskus. Seuraava kokeilu onkin sitten varmaan pysyvä pistoshoito, ja sitä en näe lähitulevaisuudessa any time soon.
Tää nesteenkertyminen on saanut mun astmani ihan uudelle levelille, ja silti tällä ei sen kanssa ole mitään tekemistä. Mutta kun kehossa on niin paljon nestettä, että on vaikea hengittää, pallea on kuin lääkäriä siteeratakseni - " Sun vatsa on tällä hetkellä kauttaaltaan, kuin aikoinaan kovinkin suosittu vesisänky" niin se painaa keuhkoihin, ja olo on tukala.
Ja koska valittaminen on vaan niin saatanan kivaa, niin oon miettinyt et koska mä annan itelleni anteeksi? Koska mä pystyn taas tykkäämään itestäni niin paljon et mä lakkaan tän vellomisen. Mä oon Hubbylle ilkee, lyön vyönalle, koska mulla on paha olla. Ja Hubby tietysti vetäytyy omaan kuoreensa, ja sekin ärsyttää kun en saa vastakaikua. Eihän tää mun olo parane nalkuttamalla, ei tää elämä parane tällä itseinholla ja säälissä vellomisella. Sanoinkin Hubbylle tossa yksi päivä, tai no yö, mut enivei, et mä en tiedä mitä mä haluan enää tulevaisuudelta? Mä en tiedä mitä se haluaa meidän tulevaisuudelta? Mä en tiedä haluanko mä enää lasta, vai enkö vaan osaa päästää irti? Se on täyttänyt mun elämän suhteellisen kauan, Et eikö olis aika ruveta oleen onnellinen, jatkaa sitä karsintaa ihmisistä, jotka on mulle/meille pahaksi, jotka saa negatiivista vibaa ilmoille. Ne ihmiset joille en osaa enää puhua, kuin teennäisesti. Mutta sitten taas, oonko mä ite sellanen? Eikö mun ystävät, tai kaverit siksi pidä enää niin paljon yhteyttä, kun joskus vuonna nakki, koska ne ei osaa enää puhua mulle? Oonko mä ite eristänyt itseni tästä menosta? Enkai mä yksin oo syyllinen?Ruuhkavuodet? Voi kiasus mitä tajunnan virtaa taas, mut hei, siksi mä teen tätä et mä saan nää mun niin isosta päästä pihalle.
Mun on alettava elämään, vaikka se vaatis mitä. Mulla on elämä tässä ja nyt, mä en saa toista mahdollisuutta, ja nää meidän ruuhkavuodet on mun lapsen lapsuus. Haluanko tosissaan, et Neitille jää mieleen, et äiti oli kiukkunen, horkuissa, ja säälittävä, kun sen käsityksen oppii... EN HALUA: Mä en halua periyttää useitakaan mun piirteitä Neitille. Mun perusvittumainen asenne on yksi, minkä en enää soisi jatkuvan.
Nyt riitää...
OLKAA ONNELLISIA! Mäkin koitan.
Kirsi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)