Tätä hetkeä, ja vähän tulevaisuutta

Mä oon nyt toista päivää saikulla, mutta syy jääköön tuntemattomaksi. Vaikka avoin ihminen oonkin, niin joku roti sentäs. Ei mitään vakavaa, ja that is all I have to say about that. Huomenna takas sorvin ääreen.

Tätä hetkeä sitten...
Mä söin ne nesteenpoistolääkkeet, ja oliko niistä apua, en osaa sanoa. Ehkä vähän, paha sanoo. Pikkuhiljaa hormoniturvotus on poistumassa, aineenvaihdunta palaamassa, ja hengityskin kulkee ihan jees. Ei siis vielä hyvä, mutta 80 prossaa paree ku olin. Mä jopa hikoilen saunassa taas, mikä katos ihan täysin tossa mun "äläluovumistään"-massakaudella. Mä en oo syönyt horkkuja, en yhtäkään, ja se on tuntunut korvienvälissä, unessa, painossa, ja yleisessä flowssa. Mä jopa (tervaristi takaseinään) pääsin takas vauhtiin noissa salihommissa. Ja se oli kivaa, nyt oon joutunu pitää muutaman päivän tauon, mutta loppuviikolla meen taas.

Tätä hetkeä korvien välissä kuvastaa aika paljon se, että me ollaan päätetty lähteä ensijouluksi pois suomesta. Thaimaa kutsuu meitä, ja voin kertoa, että non-joulu ihmisenä mä ekaa kertaa vuosiin odotan joulua. Tullaan välipäivinä takas, ja mä aion nauttia, mä niiiin aion nauttia. Ja mä haluan luksusta, mä haluan olla ja möllöttää ja tehdä Hubbyn ja Saran kanssa kaikkea kivaa. Onko liian aikasta laskea päiviä jouluun, onko????
Mut hei, mikäs lapseton lapsellinen mä olisin, jos en ois miettiny, et mitäs jos mä sit odotankin vauvaa, ja kuinka meidän sit käy. No sitten kalenteria katellessani katoin, et sen pitäs tärpätä tässä seuraavan parin kuukauden aikana, että se häirittis niin et laskettu aika ehtis ennen matkaa, ja sit jos haluun sinne vielä lentää, niin ennen kesää pitäs tärpätä. What are the odds??? Pystyn siis varaamaan matkan. Ja jos se sit syksyllä tärppää niin mähän saan vielä lentää ja kaikkee.... Mut enpä usko. Kauankohan tää kepeys asian suhteen kestää, oonko mä jo sittenkin luovuttanut? En tiedä, en rehellisesti sanoen tiedä. Mutta nyt mun on hyvä olla tän asian kans, katotaan koska asiat muuttuu. Mitään hormonaalista ehkäsyä mä en enää kuuna päivänä ota käyttöön, eiköhän me olla nähty se et me ei olla hyvä pari. Kun päätös tulee ja se on sit lopullinen, niin se on sit nixnax, jommalta kummalta.

Tulevaisuudesta sitten.
Thaimaa kutsuu, mut senhän mä jo kirjotin. Jos katsotaan vähän kauemmas, on sinnekkin jo alustavia, hataria suunnitelmia. Kaveriperheen kanssa on nääs puhuttu jo keväästä 2017, ja silloin ois tarkotus lähteä Italiaan, ja vuokrata sieltä talo, pakata rakkauden sipulit, ja lapset ( hehe) eli siis muksut ja miehet mukaan, ja ottaa varaslähtö kesään, ja siihen et meidän neiti alottaa KOULUN. Järkyttävää... Mutta ainakin sit tietää et tää joku ihmeen 5-6v uhma on jo ohi. On VÄHÄN raskasta, oon siitä vähän lukenut ja pliis antakaa joku sellanen 2-3v uhma takas. Pikkasen helppoa verraten tähän. Mutta tästäkin mennään läpi ton meidän treenikappaleen kanssa. Onneksi on samanikäsiä kavereita, niin näkee et osaa ne muutkin. Ja hyvä merkki on kai se se et se tapahtuu pääasiassa kotona tai tututssa ympäristössä. Kielikylvyssä kuulemma niin kiltti ja ihana lapsi :)

No tulevaisuudesta sitten tämän lapsettomuuden kanssa. Oon miettinyt, että kun mulla kaapissa on vielä muutamaan kiertoon ne horkut, niin josko mä ne kesällä/syksyllä mutustelisin, ja katotaan mitä saadaan aikaseksi, vai saadaanko mitään? Nyt kuitenkin kaikki tauolla, niin kauan et mä saan kaiken kasaan mikä koota pitää, ja lumi sulaa. Katotaan asiaa sit kun on maata näkyvissä!