Muttakun...

Mun hyvä flow on kokenut nyt minor takaiskun, edelleen siis melko positiivisin mielin ja rennosti otan. Ja nautin tällä hetkellä elämästä ihan näin kun se on. Muttaku.... siihen omaan pieneen kuplaan,analyyttiseen helvettiin,maaniseen suorittamiseen olis vaan niin helppo palata. Se on se mun turvasatama, jossa tiedän kuinka olla. Mä osaan olla siellä. Mä tiedän , että sielä mä voin tukeutua itseironiaan, ja olla päälleppäin se "luokan pelle" jollaisena monet mut tuntee. Silloin mun on helppo suojata itseäni kaikelta mun ympärillä tapahtuvalta. Silloin tää toisen lapsen kaipuu pysyy kasassa, ja muhun ei satu. Ei tunnu missään! Tiedostan joka ikisen nippauksen ja nappauksen, analysoin ne, mietin pääni puhki, että mikäs hormoni tämän tekee,ja kuuluuko tän nyt mennä näin? No voi helvetti, kaikkeen ai vaan oo selitystä, ja vaikka oliskin, niin mitä sitte!!!!!????? Siinä tilanteessa asialle ei mitään voi ja mun kortisoliarvot hyppää katosta läpi, mikä ei tee hyvää. Hormonit on ja tulee aina olemaan osittain mysteeri.... Ja hyvä niin. Eipä käy naisen elo tylsäksi!
Mut nyt tää positiivinen ajattelutapa ja se et mä oon päättänyt olla avoin siitä miltä musta oikeesti tuntuu, onkin hieman avannut mun silmiä sille kuinka helppoa mua on ollut "hyväksikäyttää". Useat ihmiset mun lähellä on sanonut asiasta aiemminkin, mutta en oo korviani lotkauttanut asialle, koska en oo ymmärtäny et on sellasia ihmisiä mun elämässä, jotka näin tekis. Siellä omassa kuplassani oon ollut aina vahva ( yritän sitä tietty olla edelleenkin ) mutta oon ollu aika naiivi. Ja nyt kun mä en halua enää olla sellainen, niin on aika pelottavaa, ja tää vaatii nyt hieman aikaa veikkaisin. Eikai sitä tietty Roomaakaan rakennettu päivässä. Pelottaa vaan niin törkeesti tää et asetan itseni nyt aika alttiiksi, kun ei oo sitä omaa kuplaa suojaamassa.
Tää mun hyvä flow on aiheuttanut toki hyviäkin asioita. Mun läheinen ystävä on tullut jos mahdollista niin vieläkin läheisemmäksi. Ja kiitin häntä ystävyydestä, koska usein unohtuu se tosiasia, että sekin suhde , niinkuin parisuhdekkin vaatii töitä. Ei voi olla ystävä, jos kiinnostaa ainoastaan juorut ,  tarvii jotain , tai haluaa jotain. Kaksisuuntainen tie, valitettavasti. Ja sitä tässä opetellaan, että mä en tarvitse ympärilleni negatiivisia asioita, ihmisiä tai muutakaan. Niitä saa pelkästään avaamalla sanomalehden tai katsomalla uutisia, niin ihan tarpeeksi. Oon huomannut että tietynlainen kyynisyys, negatiivisuus ja kylmyys on mulle tosi isoja turn offeja nykyään. Ja mun ei tartte, koska en saa sitä mitään muutaku pahan mielen. Mä oon nyt jopa ehkä kääntämässä kelkkaa niin paljon et pelkään jopa rupeavani pitämään joulun kulutushysteriasta, ja ihmisten stressamisesta..... Okei, no se vaatii vielä varmaan vähän enemmän, mutta ehkä sekin päivä tulee. Who knows!

Tervaristi takaseinään!!

No voi hyvää päivää. Tänään on maanantai, eli siis kaiken järjen mukaan nyt vaan ei voi olla hjuva fiivis! Ja silti,tää mun viime viikonloppuna alkanut nousukiito ei nyt osoita hiipumisen merkkejä. Mä oon varmaan ollu edelliset kuukaudet jotenkin todella sumennossa ja surullinen, että en oo ees huomannu. Tai sit mä vaan oon päässy jonkun tietyn pisteen yli ja antanut periksi. No olkoon nyt ihan mitä tahansa, niin mä oon tällä hetkellä onnellinen. En oo ollu ei-onnellinen, mutta nyt se tuntuu jotenkin superhyvältä. Onpa taas tajunnanvirtaa.
Ja kun miettii, että tässä kuussa olen alottanut ne Letrotkin, ja oon näin hyvillä mielin, niin jotainha tässä ny täytyy olla taustalla. Ja koska olen nainen, niin tämäKIN asia pitää ylianalysoida ja mitä luultavimmin pilata sillä, että olen nainen. Putkiaivoisuus kunniaan, ei millään pahalla miehiä kohtaan, mutta välillä se heidän kaltainen ajattelutapa voisi olla meille naisille terveellistä. Toki ei aina, muutenhan taloudet all over the world joutuis kaaokseen, koska jos me kaikki ajateltaisiin koko ajan niinku miehet niin en usko, että tää maailma pyöris kauheen joutuisasti. ( Anteeksi miespuoliset lukijat, jos niitä on )
Hubby on iltavuorossa tän viikon, ja tääkin on pitkästä aikaa outoa. Mutta tervetullutta. Mä saan hörvehtiä ton neidin kanssa ihan omia juttujani iltasin. ( kaffille saa tulla jos koet siihen halua) Ei siinä, etten silloin voisi kun Hubby on kotona iltasin, mutta en vaan yleensä silloin saa aikaiseksi. Nyt me voidaan olla kyläluutina jos halutaan, se ei oo Hubbyn juttu. Tai voidaan olla vaan kotona jos siltä tuntuu. Maailma on meidän!!
Nyt menee niin hämäräksi , että parempi lopettaa...

Viikonloppuna kerran.

Siis miten voi olla, että nää viikonloput menee näin nopeasti?  Ja vaikka viikotkin tuntuu menevän kiihdyttävällä tahdilla eteenpäin, niin nää pe-su menee vaan niin nopeeta.
Meidän viikonloppuunon mahtunut se perjantainen Tropiclandiareissu, mistä jo aiemmin kirjoittelinkin. Ja ollaan oltu mökillä, me Hubbyn ja Paapan kanssa kalassa ja neiti paljuili Mummin vahtivan silmän alla. Ja tänään siivosin meidän liinavaate/ulkovaate/romukomeron mun äitin ja hänen siskonsa kanssa. ( Heidän on aina oltava tälläsissä maailmanlopun proggiksissa mukana,koska kummallakin on mökki ja ovat sitä - Kyllä aika tavaran kaupittee -ikäluokkaa) Sieltä komerosta lähti siis 7 muovipussillista kamaa pois. Vanhoja verhoja, pyyhkeitä, lakanoita yms... Otin asenteen et jos ne ei oo ollu käytössä 3 vuoteen, niin ei ne käyttöön enää tuu. Ja voi pojat , että tuli tilaa. Seuraavana on vuorossa neidin leikkihuone.... Siis mä en anna sen joulupukin tuoda yhtäkään tavaraa, enneku näistä vanhoista on päästy selvyyteen. Mitä oikeasti vielä käytetään. Mun oma vaatekaappi tulee siis jossain ennen joulua myös agendalle, mut se vaatii myös tämän tehokaksikon, koska mun vaatteista mitkä mun komero on kutistanut, niin suurin osa mahtuu näiden päälle ja ne ei mitään teinivaatteita ole, niin viekööt.
Mut tapaus Tropiclandia, ei kauheesti naurattanut, kun päästiin pihaan ja autojen volyymi kertoi mulle , että ainiin, syysloma. Mut ei se sit kuitenkaan ollut paha. Mentiin sopivaan aikaan, kun suuri osa teki tunnin sisällä katoamistempun ja henuuttelijat ei vielä ollu tullu.  Neiti ui kivasti jo pienen matkan ilman mitään apuvälineitä ja sukelsikin pari kertaa näppärästi. Toki ei ehkä suunniteltu sukellus, mut enivei.... Sielä on muuten nykyään sieltä ulkoaltailta se lohikäärmeliukumäki sisällä sielä matalassa päässä, niin siinä mä kelluin pua karheeta pohjaa hinkaten ja katoin kun neiti laski ainakin 50krt siitä. Oli pojat rauhallinen ilta, kun väsytys oli aika maximaalinen.
Lauantaina tosiaan neiti paljuili pipo päässä mökillä ja me oltiin kalassa. Toki 3h ja 2 haukee ei oo mikään jäätävä menestys, mutta kyllä sielu taas lepäs. Oli lämmin merellä ja vähä kaffia välillä termarista niin onhan se nyt siistiä.
Että paljon on tullut tehtyä ja ihan liian vähä aikaa tehdä kuitenkaan mitään. Saa nähä mitä ens viikonlopuksi keksitään. Isäntä seilaa Turku - Tukholma väliä ja me kehitetään jotain siihen. Tiedä vaikka painettais junalla Seinäjoelle ja käytäs syömässä ja tultais takas... Tällänen muhii tällä hetkellä. Oon päättänyt , että yritän olla taas vähä parempi ihminen, kun nää uudet horkut näyttäis sopivan hitusen paremmin. Ja ku yleinen pössis on hyvä niin miksi kiukutella?? Minä olen minä ja se riittää kyllä. Pakko riittää!!!!

Uskomatonta!!

En Ole Raskaana, mikäli jo niin säikähdit!

Uskomatonta on siis se , että mulla on tosi hyvä boogie,vaikka oon aika väsyny, ja joululahja-sana on tullut esille useampana päivänä.
Mä kävin taas VKS tossa synttäripäivän kunniaksi. Tilanne on tällä hetkellä hyvä,ei mitään akuuttia. E.P oli sitä mieltä, että saan itse päättää mitä asialle tehdään. Mun tapauksessa leikkauksesta ei ole mitään hyötyä, muutakuin henkisellä puolella. Eli saisin vain tiedon siitä onko mulla endoa vai ei. Ongelmaa se ei poista, mutta ei ole myöskään esteenä mitä luultavimmin. Mä oon alottanut nyt uudet hormonit ja niitä syödään siis tällä hetkellä. Katsotaan tilannetta sitten taas parinviikon päästä. Mä en nyt jaksa piitata. Tässä on nyt hieman muutakin ajateltavaa, kuten töissä meneillään olevat YT - neuvottelut.
Mä meinaan mennä huomenna, kun Hubby lähtee mökille kalaan, niin neidin kanssa Tropiclandiaan. Me lillutaan sielä niin pitkään,että uni tulee nanosekunnissa , kun päästään kotiin. Meillä on nyt pari viikonloppua neitin kanssa laatuaikaa, kun ensiviikolla Hubby lähtee Pe-La laivalle kamujen kanssa. Mitähän sitä ensviikolla keksii?? No onneksi siihen on aikaa valmistautua! 

VMP

Otsikosta voi jo varmaan arvata, ja jos oot yltiöpositiivisessa vireessä nyt niin suosittelen, että jätät väliin. Tai jos omaat masokistisia piirteitä ja haluat kiduttaa itseäsi lukemalla mun avautumista, niin be my guest.
Mähän kävin tänään taas Mehiläisessä, kun piti käydä zekkaamassa onko kysta pois jo. No olihan se.... tavallaan.
Välikommenttina pakko lisätä mun lääkärin kommentti ku näki mut sielä jälleen kerran. Mehiläisessä käydessäni asioin aina eräällä vanhalla herrasmiehellä. Hän siis tuumasi kun istuin siinä odotustilassa,klo.16 aikaa odotellessa, että pitääkö meidän lakata tapaamasta näin,tai ainakin hänen pitää lakata velottamasta tai antaa alennusta kun niin usein käyn. Meillä onneksi huumorintaju kohtaa hyvin. Ei varmaan kaikille pysty noin heittää, mutta se on sivuseikka.
Kysta oli kuihtunut ja sielä puolella on kaikki hyvin. Mutta oikealla on joku jäänne viimekiertoisesta keltarauhasesta. Papereissakin lukee jäte edellisen kierron keltarauhasesta. Ja siltä musta tuntuu.... Jätteeltä. Isolta kasalta toimimatonta, viallista jätettä.
No nyt sit odotan päätöstä saanko sunnuntaina alottaa ne uudet horkut mitä meinataan kokeilla. Katotaan ehtiikö se tulla, vai siirtyykö tää shaisse jälleen kierrolla eteenpäin. Musta tuntuu et vaikka mä niiiiiin oon ajatellu positiivisesti, ja oon ottanu rennosti nyt jo tosi pitkään , niin alkaa taas se kuuluisa aallonpohja näyttää rumaa mutaista naamaansa. VMP!!!! Mä en jaksa, ja silti mä tiedän et jaksettava on ja annettavansa kaikkensa. En halua myöskään katua myöhemmin. Oon vaan niin v*****n kypsä. Miten tää voi olla näin vaikeeta? Miksi niinkin luonnollinen asia kun lisääntyminen voi vastustaa näin kovaa? Mä haluun huutaa ja oksentaa ja itkeä tän kaiken jonnekki, mut tää ei oo kenenkään syy. Eikä tätä ansaitse kukaan. En edes mä. Mä mietin et oonko mä tehny jotain pahaa joskus?  Onko tää rangaistus jostain? Tää on niin paskaa....

Kiitos ja anteeksi!!!!!

Kirsi

Outoa...

Siis niin hämärää.... Mä makaan puoli ysi aamulla sängyssä ja on melko rauhallista. Hubby lukee lehteä ja juo kahvia keittiössä. Neitiä ei näy ei kuulu,koska hän on Hubbyn äidin kanssa Lahdessa, serkkupojan synttäreillä. Lähti perjantaina ja tulee sunnuntaina.
Vapaa viikonloppu, ja tää on outoo. Ihan niinku puuttuis joku raaja. Mä en osaa toimia. Heräsin yöllä kahdesti,niihin aikoihin, kun neiti yleensä hiippailee väliin. Oon vaan lähinnä pyöriny sen jälkeen sängyssä. Herättää hassuja ja outoja tunteita tää tällänen.
Vaikka neiti illalla oli puhelimessa niin onnellinen ja mä tiedän et se jo osaa 5 veenä nauttia tollasista reissuista, mut sit taas, kyllähän toi väsyttää aikalailla. Siksi sovittiin maanantaiksi vielä kielikylvystä vapaa. Mä en muista,  että meillä ois vuosiin ollu Hubbyn kanssa kokonainen vkl vapaa. Yökylässä neiti on aika ajoin, mutta kokonainen vkl. This is weird!!!
No eilen oli normi työpäivä, ja sit Valio-myrsky pilas meidän suunnitelman lähtee kalaan, joten ihan vaan kotona meni ihmetellessä ja Netflixiä tuijotellessa. Ainiin ja saunassa käytiin, mikä sekin oli outoa, kun yleensä lasioven toisella puolella laulaa joku pieni ihmistaimi kylvyssään. Ja nyt oli ihan hiljaista. Ja mä saunon meillä huomattavasti useammin kuin Hubby. 
No, jos tänään pääsis mökille ja kalaan. Katotaan mitä tästä tulee....