Muttakun...

Mun hyvä flow on kokenut nyt minor takaiskun, edelleen siis melko positiivisin mielin ja rennosti otan. Ja nautin tällä hetkellä elämästä ihan näin kun se on. Muttaku.... siihen omaan pieneen kuplaan,analyyttiseen helvettiin,maaniseen suorittamiseen olis vaan niin helppo palata. Se on se mun turvasatama, jossa tiedän kuinka olla. Mä osaan olla siellä. Mä tiedän , että sielä mä voin tukeutua itseironiaan, ja olla päälleppäin se "luokan pelle" jollaisena monet mut tuntee. Silloin mun on helppo suojata itseäni kaikelta mun ympärillä tapahtuvalta. Silloin tää toisen lapsen kaipuu pysyy kasassa, ja muhun ei satu. Ei tunnu missään! Tiedostan joka ikisen nippauksen ja nappauksen, analysoin ne, mietin pääni puhki, että mikäs hormoni tämän tekee,ja kuuluuko tän nyt mennä näin? No voi helvetti, kaikkeen ai vaan oo selitystä, ja vaikka oliskin, niin mitä sitte!!!!!????? Siinä tilanteessa asialle ei mitään voi ja mun kortisoliarvot hyppää katosta läpi, mikä ei tee hyvää. Hormonit on ja tulee aina olemaan osittain mysteeri.... Ja hyvä niin. Eipä käy naisen elo tylsäksi!
Mut nyt tää positiivinen ajattelutapa ja se et mä oon päättänyt olla avoin siitä miltä musta oikeesti tuntuu, onkin hieman avannut mun silmiä sille kuinka helppoa mua on ollut "hyväksikäyttää". Useat ihmiset mun lähellä on sanonut asiasta aiemminkin, mutta en oo korviani lotkauttanut asialle, koska en oo ymmärtäny et on sellasia ihmisiä mun elämässä, jotka näin tekis. Siellä omassa kuplassani oon ollut aina vahva ( yritän sitä tietty olla edelleenkin ) mutta oon ollu aika naiivi. Ja nyt kun mä en halua enää olla sellainen, niin on aika pelottavaa, ja tää vaatii nyt hieman aikaa veikkaisin. Eikai sitä tietty Roomaakaan rakennettu päivässä. Pelottaa vaan niin törkeesti tää et asetan itseni nyt aika alttiiksi, kun ei oo sitä omaa kuplaa suojaamassa.
Tää mun hyvä flow on aiheuttanut toki hyviäkin asioita. Mun läheinen ystävä on tullut jos mahdollista niin vieläkin läheisemmäksi. Ja kiitin häntä ystävyydestä, koska usein unohtuu se tosiasia, että sekin suhde , niinkuin parisuhdekkin vaatii töitä. Ei voi olla ystävä, jos kiinnostaa ainoastaan juorut ,  tarvii jotain , tai haluaa jotain. Kaksisuuntainen tie, valitettavasti. Ja sitä tässä opetellaan, että mä en tarvitse ympärilleni negatiivisia asioita, ihmisiä tai muutakaan. Niitä saa pelkästään avaamalla sanomalehden tai katsomalla uutisia, niin ihan tarpeeksi. Oon huomannut että tietynlainen kyynisyys, negatiivisuus ja kylmyys on mulle tosi isoja turn offeja nykyään. Ja mun ei tartte, koska en saa sitä mitään muutaku pahan mielen. Mä oon nyt jopa ehkä kääntämässä kelkkaa niin paljon et pelkään jopa rupeavani pitämään joulun kulutushysteriasta, ja ihmisten stressamisesta..... Okei, no se vaatii vielä varmaan vähän enemmän, mutta ehkä sekin päivä tulee. Who knows!