sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Päätöksiä, ja valtavaa tajunnanvirtaa.

 Päätöksiä, päätöksiä... What to do? Mä oon miettinyt pääni puhki nyt viikonlopun aikana, että mitä tehdä mun järkyttävän matkakuumeen kanssa. Kiitos vaan Marika tästäkin "tartunnasta". Mietittiin Mardiksen kanssa Turkin reissua kera lapset, mutta lentoajat ja ajankohta tuntuu nyt vähän hankalalta, ja vaasan koneessa on vielä niin kalliit lippuhinnat. Ja paikkojakaan ei kovan paljoa enää ole. Sitten taas.....
Meidän läheinen ystäväperhe muutti Singaporeen kesäkuun lopussa. Ja siitä lähtien, kun heidän matkansa varmistui, oli puhetta, että mentäisiin sinne syksyllä käymään. Noh.... Raskaus ja keskenmeno sitten hieman sotki suunnitelmia. Ensin raskaus herätti kysymykset kuten jaksanko lähteä, haluanko lähteä ja voidaanko lähteä. Ja keskenmeno taas herätti hyvin pitkälti samat kysymykset. Nyt tilanteen hieman rauhoituttua mä mietin, että pitäiskö sittekin lähteä? Aivan liikaa liikkuvia osia. Mutta tuleeko ikinä lähdettyä Singaporeen? Nyt ois oppaatkin omasta takaa. Ja koska se mitä tapahtuu kenties joskus raskauden kanssa, tuntuu kovin kaukaiselta. Ei se salama tunnetusti kovin montaa kertaa iske samaan paikkaan. Tai näin oon kuullut. En ole sen kummemmin tutkinut salamoiden sielunelämää. Hubby ei ole lähdössä mukaan. Ei saa noin pitkää lomaa. Koska mehän meinattais olla sielä 12pv. Syyslomaviikon molemmilla puolilla.  Oon yrittänyt ajatella sillain, että kerranhan täälä vaan ollaan jne.... Nyt  tarttis vahvistusta. Niinku tänään. Vaikka heti. Kiitos.

Pakko kirjottaa muutama tajunnavirta tolta meidän neitiltä ylös. Neiti on ollut jotenkin huikean hauskaa seuraa tässä nyt viimeset pari-kolme viikkoa. Selkeästi jotain kehitystä on taas tapahtunut, koska uteliaisuus ja halu keskustella isoistakin asioista on herännyt jälleen henkiin.
Pari viikkoa sitten,

Sara: Äiti, ootko yli 15?
Ä: Olen, kuinka niin?
S: No tiesitko, että sulle voi tulla hiivatulehdus. Että jos alkaa kutisemaan, tai alat haista mädäntyneeltä kalalta, sulla voi olla hiivatulehdus.
Ä: Ahaa, no just.
S: Mutta ei sitä tarvitse pelätä. Siihen on lääke, Canesten Combi. Sen saa lääkäriltä, Tai ilman reseptiä, jos se on jo aiemmin todettu.
Ä: Mistä tää nyt tuli?
S: Radiossa.

Saarikauden päättäijäisissä, odotettiin kavereita mäkille, niin siinä sieniä ettiessä tien reunassa, Sara kääntyi kattomaan mua ja totes, että kyllä äiti ilmavaivoistakin voi mennä lääkäriin. Olin sit vaan että jaahas, mistä tämä nyt tuli? Neiti oli vain hiljaa. Silence is golden.

Ja toissailtana,
S: Äiti miksi sä puhut niin paljon Jeesuksesta?
Ä: No enhän puhu.
S: No puhuthan sä, aina kun sä nostelet tavaroita, tai mä teen jotain tyhmää, niin sanot, että voi jeesus tätä touhua.
Ä: No ensinnäkin mä sanon voi jessus, ja toisekseen, kun en mä kiroillakkaan viitti.
S: Joo kiroilu on rumaa.

Niin ihana tyyppi, kaikessa. Hyvässä ja pahassa. Trust me. Tällä hetkellä taas joku länkytys/pissis/muiden syyttely-uhma koittaa kovaa nostaa päätään, mut kuuluu ilmeisesti pakettiin mallia 6v. Tai sit se on vaan meillä. Eikai??

Kirsi

2 kommenttia:

  1. Trust me,ei ole vain teillä....meillä jäbä 5 ja puoli vee jolla on laturi jumissa alituiseen.Onneksi äipälle ei ole....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuntuu et vaan pahenee tällä hetkellä. Matikka ei oo mun vahva laji, mutta nyt oon oppinu laskemaan hitaasti aika moneen :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, lämmittää <3