Viikonloppuna nähtiin kavereita, päivitettiin tän mamman ceevee, toivotettiin hyvät matkat ystäville Turkkiin, mökkeiltiin ja etittiin niitä pahuksen Pokemoneja. Neiti on nyt päässyt pelin makuun, onneksi kuitenkin vaan pienimuotoisen keräilyn merkeissä. Niillä voi vissiin taistellakkin, tai pelata, mut siihen en lähde... Enkä mä henk.koht. niitä myöskään rupee keräileen. Vi ska see!
Maanantaina ilmotin tukihenkilölle, että game over. Ja kävin myös kahdesti kävelyllä. Toinen kerta oli kiva, kun käytiin koko familyn kanssa Faroksella kaffilla ja limulla. Jatkettiin siitä kävelle pesiskentälle, kun Ladyt pelas E.tyttöjä vastaan. Käveltiin rantaa pitkin, ja löytyi kuulemma kivasti vesipokemoneja(?) ja sai vähän jolkotella kauniissa kelissä. On meillä vaan huikeet lenkkipolut rannassa. Ja huikeella paikalla myös se vankila. Ei ois varaa siinä huudeila asua, mikäli se olis asuintalo, eikä oikeen oo halua tai tarvetta kyseiseen laitokseen päästä asukiksi.
Tänään tiistaina oli neuvola. Neidin. Vähä tuli tippaa linssiin, kun luki neuvolakortista, että seuraava neuvola : KOULUSSA. Niinku hä? Koulussa? Huoh.... Mihin tää aika meni? Menee? Ja kuulemma vaan kiihtyy! En halua, ja silti en malta odottaa. Neitillä oli pituutta rapiat 120cm, ja painoa 24,5kg. Nättiä suoraa viivaa vetänyt alusta asti tähän päivään. Kaikki ne "testitkin" meni hyvin, ja toistaa päräytti suurimman osan vastauksista kysymyksiin myös toisella kotimaisella. Jaksaa hämmästyttää se taito ja se nopeus millä nuo pienet imee itseensä toisen kielen.
Parit rokotuksetkin törkättiin käsivarsiin. Se normi 6v. rokotus ja sitten se Twinrix hepatittiirokotus, mikä tarvitaan sitä matkaa varten. Neiti pelkäs rokotuksia ihan himmeesti, koska kaverit oli pelotetellut, että se sattuu, mutta ei sitä sitten tarvinnutkaan pelätä. Tuumas jälkeenpäin - Ei saisi pelotella, se on rumaa- Meidän herkkis.
Nyt neiti on mun äidillä yökylässä. Halusi sinne itse, niin soittaa päräytti mummille, että saako tulla? Ja tietty sai. Me vahdataan nyt Hubbyn kanssa Ruutua, ja Sportin matsia. Toki mä vähän bloggaan tässä välissä. Mutta tervetullut breikki, ainakin mulle tän 6v. uhman keskellä. Tai esimurrosikä, niinkuin neuvolantäti sitä kutsui. Oli ihana kuulla, että kuuluu pakettiin. En oo vielä ainakaan ryssinyt mitään kamalasti, noin niinku kasvatuksellisesti. Jei, Vuoden Äiti-palkinto siis voi olla tulossa ihan näillä näppäimillä. Tai sit ei....
Näihin kuviin ja tunnelmiin...
Kirsi
 |
| Neidin tuoma tuliainen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, lämmittää <3