Ei sitten ollenkaan niitä juttuja, minkä takia varmaan osa tän postauksen avas. Heheh, en mä sentäs ihan niin avoin ole, vaikka avoimesti kerronkin....
En tiedä oonko ikinä kertonut, mutta meidän neitillä on tapana puhua unissaan. Ja viimeyö oli täynnä jäätäviä kysymyksiä, toiveita ja kaikenlaista soperrusta, mikä jäi hieman epäselviksi.
Eräs keskusteluista täysin nukkuvan lapsen kanssa meni näin.
S: Äiti, onko mehiläisillä yhtä paljon keltaisia raitoja, kuin mustia?
Ä: No en tiedä, laita peitto päälle, ja rupee nukkumaan.
S: Äiti, kato netistä.
Ä: No en mä rupee sitä yöllä selvittämään.
Pitänee vissiin tutkia googlea tänään.
Toinen keskusteluista meni kutakuinkin näin.
S: Äiti mä haluan kilpailla, taistella?
Ä: Ketä vastaan sä haluat taistella keskellä yötä?
S: Pokemoneja
Okei, eli hetkeksi se peli menee jäähylle....
Sitten oli paljon muuta soperrusta, ja sanoja lenteli varmaan tunnin ajan. Toi on kyllä jännä, että neiti puhuu noin paljon, on puhunut ihan parivuotiaasta asti. Kausittaisesti, mutta kuitenkin aika paljon. Onko muilla kokemusta tästä? Mulla ei oo tietääkseni lapsuudessa kamuja, tai en oo itse puhunut ainakaan tietääkseni. Netissä luki, että se olisi vähän niinkuin sukuvika. Pitääpä tutkia asiaa. Mutta nää keskustelut on kummallisia. Ennen ne oli vaan lauseita missä ei ollut järkeä, mutta nykyään ne on oikeen keskusteluja. Neuvolassa meinattiin, että on kuulemma ihan tavallistakin lapsilla, joilla on todella vilkas mielikuvitus. Ja myös, että kysellä vähän onko suvussa ollut tällästä? Kulkee kuulemma suvussa, niinku netissäkin mainittiin.
Huomenna on jo perjantai, joten hyvää viikonloppua kaikille. Katellaan taas...
Kirsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, lämmittää <3