On ollut vähä taukoa nyt täältä, ja en tiedä mitä saan tällä kertaa aikaiseksi.
Mun päässä ei liiku mitään, ja toisaalta taas liikkuu ihan hirveesti. Alkuun haluan sanoa et vauvauutisia poksahtelee ihan ovista ja ikkuinoista ja oon NIIN onnellinen heidän puolestaan. Siis ihan mahtavaa....
Mut mun tajunnan virta on tällä hetkellä hyvin sekavaa. Lääkärissä on hypätty nyt 4 krt ja vielä pitäs kerta jaksaa tälle viikkoa. Kysta on pienentynyt, mutta ei halutulla tahdilla ilmeisesti, mun omat olot on paremmat, vaikkakin kyllä edelleen tiedostan kystan läsnäolon... Kivut on väistynyt, paine jäi. Nyt mielessä liikkuu, kun tilanne vähä niinkuin laitettiin " on hold", että mun pitää saada nyt päätös aikaan tän parin kuukauden aikana, että mitä tän asian kanssa tehdään. Haluanko enää syödä horkkuja? Haluanko mä et jatkuvalla syötöllä saa ravata jos jonkunmoisessa lääkärissä? Lähetäänkö kokeileen oikeen hoitoja? ( Siis ei pelkkää horkkua) mut sitä en kyllä usko!!! Oikeesti. Ja sit se.... HALUANKO OIKEASTI VIELÄ LAPSEN? Mä tiedän että halutaan, mutta mikä hinta ( ei rahallinen) siitä pitää maksaa? Mä tiedän et se on todella arvokas palkinto, mutta tosiaan, millä hinnalla? Terveys, ihmissuhteet, mielenterveys, avioliitto, suhde omaan lapseen?? Nää on kaikki asoita mitä mietin. Onko mun/meidän hyvä olla näin? Pääsenkö yli tästä tunteesta, mikä sanoo et mä en voi olla onnellinen jos en saa toista? Kun mä kerran nyt olen onnellinen, niin miksi mä mietin onnellisuutta tulevaisuudessa? Oonko vuosisadan paskin mutsi jos en annakkaan neitille sisarusta? Riitänkö mä ihan näin? Riittääkö mun perhe näin? Miksi tää vaan ei voi olla helpompaa? Onko oikein valittaa, kun on jo lapsi? Miksi oon niin onnellinen, kun kuitenkin kaipaan jotain?
Että tällästä....
Torstaina Tallinnaan appiukon luokse pidennetylle viikonlopulle, ja mä niin tarvin päästä pois kotoa, ihanaa!!
Kirsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, lämmittää <3