Noniin, tää projektihan unohtui aivan täysin keväällä. Mä päästin itseni aivan järkyttävään kuntoon sen ensimmäisen kystan jälkeen. En todellakaan välittäny mitä suuhuni laitoin. Paino nousi yli 5kg kesän aikana,voin huonosti fyysisesti, henkisesti tasapainoilin päivittäin. Pääasiassa oli hyvällä tuulella, mutta raja tuli vastaan kun palasin töihin.
No nyt oon pudottanu sen mitä kesän aikana otin, mutta oon silti vielä niin kaukana siitä missä olisin edes tyytyväinen. Mutta sitä kohti mennään.
Oon nyt laittanut reilu kuukausi sitten tän lapsiasian mielessä taka-alalle,en unohtanut, mutta en myöskään panikoi asialla.
Ensikuussa sitten sairaalan kautta uuteen yritykseen. Nyt mä haluan rauhottaa tän pari kuukautta itelleni. Ja saada tän painon alaspäin. Mä en havittele mitään kuuta taivaalta, mä haluan vaan oloni mukavammaksi.
Se mikä pelottaa ihan hirrrveesti on se et kelpaako sekään? Mitä muut ajattelee? Miten tää muuttaa mun välittömiä ihmissuhteita? Ja vaikka mä tätä itseäni varten teenkin,ei kukaan voi sanoa,etteikö tällänen muuta myös ihmissuhteita. Se on vähä niinku sanois että , kun saa lapsen niin ei kovinkaan paljo sun elämästä muutu. Koska mä oon tehny tän pari kertaa aiemminkin ja huomannut ilmiön olemassaolon.
Mutta se on sit sen ajan murhe, ja katotaan asiaa sitten. Nyt mä toivon vaan et jos näät mut kaupan karkkihyllyllä,tai pää jäätelölaarissa niin tuu muistuttamaan, että mulla on proggis,nyt ei käytetä moisia.
Olipa sekavaa sepustusta,mut nyt ei irtoo lauantaiaamuna paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, lämmittää <3