Perinteet...

Meidän Vappu meni mökillä... Ylläri!

Vappupallon neiti sai jo viikolla, mumman kanssa hakivat Honkkarista. Joku hirmuiso prinsessapallo sieltä tuli. Sydämen muotoinen, ja sivussa vielä monia muita sydämiä... Olihan se nyt hieno!!
Mietin, että meillä ei oo mitään perinteitä Vapulle. Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, ei edes mun sima onnistunut. Mä vaan en oo sellanen pullantuoksuinen äiti, mikä on kauheen valitettavaa, kun pullakin on niin hyvää. Mä oon kolmesti tehny muffinseja, ja niillä ois voinu suorittaa pahoinpitelyn. Ne on niin kovia. Ja oon yrittäny kaikilla eri kikoilla saada niistä sellasia ihania, kuohkeita ja kauniita. Ja tulos on ollut littana, kivikova, ruma. En tee enää....

Perinteistä sen verran, että meillähän ei oo oikeen mitään kirkollisiin juhlapyhiin liittyviä perinteitä. Eikä muutenkaan ole hirveästi sellasia yleisiä perinteitä. Meillä on sellasia meidän perheen perinteitä. Ne on jokapäiväsiä, arkisia, ja just meidän näkösiä. Me ei käydä vapputorilla, koska sielä on jäätävä meteli, useinkaan ei keli suosi ja ei tarvi vappupalloa, kun ne ostetaan marketista halvemmalla. Loivarikaan ei oo enää oikeen tarpeen!! Pääsiäinen ei eroa meidän perheessä millään tavalla normi arjesta. Suklaamunia syödään joo, mut niitäkin saa nykyään ympäri vuoden. Ennen Kindereitä sai vaan pääsiäisen tienoolla kaupoista. Ruohot laitetaan kasvamaan jos muistetaan. Tänä vuonna oltiin Rukalla, niin ei tehty sitäkään. Trullittamassa me ei käydä. Joulusin ollaan oltu ennen lasta joka ikinen jouluaatto Hubbyn kotona, koska meidän perheessä ei joulua ole vietetty mitenkään perinteisellä tavalla. Mun kotona keräännyttiin vaan perheen kesken syömään hyvin, ja viettämään aikaa yhdessä. Me ei olla ikinä ostettu joululahjoja, tai jos saatiin niin se oli joku yksi juttu mikä sillä hetkellä oli haluttu. Mun kotona on aina ostettu silloin, kun on tarvittu jotain. Ei oo tarvinnu venata synttäreihin, eikä jouluun. Nyt lapsen tulon jälkeen nämäkin on kokeneet hieman muutosta.
Hubbyn kotona on taas aina vietetty pääsiäistä, joulua, pikkujoulua, yms. Ja siksi osa näistä perinteistä on tullut myös meidän perheeseen. Ja neiti on näihin jo osittain tottunut. Ja hyvä niin, tietty kaikki nämä ovat omalla tavallaan rikkaus.  Nyttemmin pyritään jakamaan jouluaaton tunnit niin, että käydään kummassakin paikassa. Sekä mun kotona, että Hubbyn. Ja sit me ollaan Hubbyn kanssa tyytyväisiä, kun päästään illalla kotiin. Pieruverkkarit jalkaan, ja mussutetaan vielä siihen ähkyyn lisää herkkuja, ja katotaan teeveetä. Ja sama toistuu usein joulupäivänä. Tää toimii ainakin vielä meillä tosi jees.
Itse koen suurta ahdistusta siitä, että pitää ostella lahjoja jouluna, vaikkei välttämättä pysty tarjoamaan sellaista mitä toinen oikeasti tarvitsee. En pidä lahjojen ostosta vain siksi, että kuuluu ostaa. Ja tätä yritän kovasti myös tytölle jossain kohtaa sitten opettaa. Ahdistaa myös kovasti ajatus trullittamisesta. Itseasiassa, reilu kuukausi sitten juttelin neidin kummitädin kanssa, ja hän kertoi että varsinkin heillä taas tuo trullittaminen on ollut kova juttu pienenä. Ihan huippumuistot siitä. Kivaa huomata, että on niin monia eri tapoja. Mutta siltikään, meidän neiti ei trullita .)
Synttärit vietetään normisti, kuten suurin osa kansasta varmasti tekee. Hyvää ruokaa, juomaa ja keskustelua aikusille, lapsille leikkiä. Lahjoja pyrin siinäkin minimoimaan. En ikinä tykkää siitä, kun lapset laskevat montako lahjaa saa/sai.

Minua ei ole kastettu, niin mä oon ihan pihalla kaikista kirkollisista pyhistä, ja niiden perinteistä. Ainut missä kohtaa on ottanut päähän, että en kuulunut kirkkoon, on se kun kaverit sai riparilahjaksi paljon rahaa.
Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä mullakin uskoni on!! Toki välillä vähän koetuksella tän kaiken vuoksi, mutta en vain kuulu mihinkään instituutioon ja maksa veroja siitä. Neitihän on kastettu, joten jonkun asian sentäs on Hubby saanut päättää :) :) Toki tais muuten myös valita nimen....

No sen enempää kenenkään mieltä järkyttämättä!!

Kirsi