Aikalisä...

Kun mä vielä pelasin, niin vastustajan mennessä johtoon pelin aikana, ja tilanne piti saada poikki, niin otettiin aikalisä. Sillä yritetään saada vastustajan hyvä flow poikki sisäpelissä, ja oma peli kasaan, että saadaan ne tarvittavat palot, ja päästään sisälle. Pähkinänäkuoressa, kun peli menee niinku lumivyöry eteenpäin, ja SÄ oot häviävässä ( sillä hetkellä) joukkueessa, niin on aika ottaa aikalisä. 

Ja sen aika on tullut nyt myös mun lumivyöryisessä päässä. Musta tuntuu, että oon elämässäni jonkunlaisessa taitekohdassa. Mietin kysymyksiä kuten, että pitääkö mun olla jo aikuinen? Tai siis joo, mut mitä mä haluun tehdä elämälläni? Mulla on sellanen olo, et mun tulee tehdä jotain ihan mua, ja ainoastaa mua itseäni varten. Ja sit kuitenkin, näiden kysymysten kanssa pähkäillessäni, oon onnelisempi ku hetkeen. Siis puhutaan parista vuodesta. Mä oon niin lopen kyllästyny ihmisten negatiivisuuteen, teeskentelyyn, ja siihen kuinka se oma työ, oma perhe, oma elämä hallitsee ihmisten elämää niin ,ettei nähdä oikeasti vaivaa kysyä ystäviltä miten ne voi? Tai mitä niiden elämään kuuluu? Ja olla aidosti kiinnostuneita siitä. Mä ymmärrän ruuhkavuodet, ja mä tajuun myös sen, että se vaan on tässä kohtaa elämää sellasta, et kaikkeen ei oo aikaa ja huvitusta/jaksamista. Mutta kyllä mä väitän, et jos joku asia on ollut sulle tärkeä, kuinka siitä yhtäkkiä tulee EI tärkeä? Ja mä pohdin nyt siis mun omaa elämää. Ja sitä et kuinka paljon mä oon käyttänyt aikaa miellyttämiseen, ja siihen et mä mietin mitä mieltä ihmiset on musta? Kelpaanko mä näin ja näin? Pitäiskö mun kuitenkin käyttäytyä vähän enemmän näin, tai näin? Mun vanha uskonnonope sanoi aina kyllästymiseen asti, että yksi neuvo tulee muistaa aina. Minä olen minä ja se riittää kyllä! Me ollaan niiden ystävien kanssa ketä tietää kyseisen ihmisen ja hänen "fraasit" niin naurettu aina tällä jutulle. Mutta näin kun ei ole enää yläasteikäinen, niin sehän alkaa kuullostaa ihan hyvältä neuvolta. 

Oon ajatellut usein, että on tiettyjä asioita mitkä kestää läpi tuulen ja jään. Ja on niitä varmasti sellasiakin, mutta ei ehkä siinä määrin, kun mä luulin. On aika puhkasta tää mun pieni kupla, ja katella ympärilleen. On varmaa, et nyt mä otan aikalisän, ja koitan saada kurssin kääntymään. 

Ja se alkaa mun omasta hyvinvoinnista. Ja se taas lähtee.....painosta. Mä en haaveile "bikinifitneksestä" enkä ees "fitneksestä"!! Mä haaveilen omasta hyvinvoinnista. Kun mä sen saavutan, mä katon asiaa uudestaan. Ja hei, oon tehny tatä matkaa jo sen kymmenen vuotta. Et aikataulua en itelleni laita, Mä teen tän julkiseksi, se ehkä riittää mulle tässä vaiheessa. 

Ja mä otan aikalisän myös horkuista. Mä nautin nyt tän kesän mökkeilystä, mun perheestä, ja horkkuvapaasta kesästä. Se on tosi kivaa se. 

Asia numero yksi! Pelin seuranta! 

Mä en kerro tänne numeroita mistä lähden. Tää kone varmaan heittäis jonkun errortilan päälle, mutta mä kerron viikkotasolla tuloksen, viikottain, to-pe. Riippuen tilanteesta.. On se sitten plussaa, tai miinusta. 

Ja kun se tikku nyt jälleen kerran näytti mulle kaapin paikan, niin ehkä mä nyt vaan annan olla niiden horkkujen sielä purkissa, laitan itseäni vähän kuntoon ja lopetan sellaisten asioiden murehtimisen, mille mä en voi mitään. Mä en saa ketään ihmistä muuttumaan, enkä halua. Mä haluan olla edelleen ystävä harvoille, kaveri useille ja tuttu tosi monille. Ja mun ei tarvi enää väkisin sitä yrittää!!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille. Jos omaatte kokemusta asian tiimoilta, niin laittakaa rohkeesti kommenttia, tai viestiä! Ois kiva kuulla, oonko mahdollisesti menossa perse edellä puuhun, vai ihan oikeenpäin.

Kirsi