Edellisestä postauksesta jäi vähä sellanen olo, että mitä mä nyt oikein valitan? Ja miksi mä nyt valitan? Se kai siinä se päällimmäisimpänä tunteena tuli. Tilanne on nyt tällä hetkellä tämä ja that's it! Mutta sitten kuitenkin mä ajattelen, et tää on mun aivojen ulkoinen kovalevy, ja mä saan kirjottaa tänne ihan mitä mun mielessä milloinkin on :)
Sit iloisempiin juttuihin.
Vaikka eilen satoikin, niin mä hokasin kun kävelin pihalla sen verran et pääsin autolle, että pihalla tuoksui kesä. Se sade tuoksui ihan kesälle. Piskotkaan ei tuntunu mukamas niin kovilta ku ne osui kasvoihin, eikä se ollut ollenkaan niin kylmää, kun syksyn sade. Tiedättekö mitä tarkotan? Et kesä tuoksuu kesälle ja syksy (vaikka syksystä tykkäänkin) haisee syksylle. Talvi nyt vaan on välttämätön paha, ja kaikki sen ympärillä on siis mun mielestä ihan vaan jees jees :) Talven pelastaa laskettelu, lumiukot, ja se keskitalven tunnelma, kun voi ensin peuhata pihalla (jos ei oo miljoonaa pakkasta) ja sit mennä saunaan. Toki joulut ja uudetvuodetkin on ihan kivoja, mut meillä kun ei ole ikinä joulua "vietetty" niin en ehkä omaa siihen sellasta tunnesidettä, kun moni muu omaa. Mutta siitä sit ehkä joku toinen kerta enemmän.
Ja kevät ja kesä on siitäkin hienoa, että sen muksun uloslaittaminen on NIIN paljon helpompaa. Meillä on suojanen pihapiiri, ja oon viime kesästä asti (neiti täytti elokuussa 4) niin päästänyt sen siihen meidän omaan pihaan yksin. Niin et joko ovi oli auki tai sit tuuletusikkuna. Neiti on sen verran arka vaikka vauhdista ja vaarallisista tilanteista tykkääkin, että sen uskalsin päästää. Tiedän et ei lähe siitä mihinkään. Nyt on sitten otettu seuraava askel, ja siinä ihan meidän vieressä asuu neitin paras kaveri, ja ollaan hänen äidin kanssa sovittu että mä lähetän meidän neidin sinne, ja hän lähettää ne sitten kahdestaan siihen 30m päässä olevaan "isoon puistoon". Kerran on nyt kokeiltu ja ihan loistavasti meni, Siinä ei kulje autoja, eikä oikeen ees mopoja. Kyllä oli outo tunne ku Hubbyn kanssa siivottiin samalla. Ja reipas tunti pyöhemmin neiti ilmestyi ovelle ihan ylipolleena ja ylpeenä ku oli ollu kaverin kanssa puistossa ja nyt tuli sit kotiin. Ihana, se on niin aitoa se onni niistä asioista. Taito mikä olis monelle aikuselle varmasti tarpeen. Sitä tuppaa marmattamaan ihan liikaa... Mut opetellaan, opetellaan, kyllä mä vielä jonkunlaiseksi ZEN-henkiseksi persoonaksi opin kun mä oikeen reenaan.
Ja sit kun mun rakas laji pesäpallo on kesälaji, niin kesän tulo meinaa, että sarjat käynnistyy ihan pian. Kivaa, kivaa , kivaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, lämmittää <3