Selittämätön

Sanoin tuossa neitsytpostauksessani, että aion kirjoitella perheestä ja lapsettomuudesta. Siihen ei taida yksi postauskerta riittää, mutta eikait näillä mitään rajaa ole :)

Tiättekste ku joillekkin ihmisille on täysin normia käydä pienestä asti aamulla suihkussa, tai joillekkin ihmisille on täysin outoa, että ei syö vaikka mämmiä. ( näin jo ohitetun pääsiäisen kunniaksi) No mulle oli täysin outoa, että kaikki tytöt ei ramppaa gyniksellä esiteini-iästä asti. Eli mä kävin sielä, ja paljon. Mut on leikattu ekan kerran 12 vuotiaana, munasarjoissa oli 3 isoa kystaa. Luultiin et umppari puhkee, ja sit ku vatta avattiin hokattiin et umppari on hukassa, ja munasarjat valtavien kystien vallassa. No niitä sit seurattiin seuraavat about 4 vuotta, joista meni noin 2pv kuukaudessa sairaalassa lastenosastolla/naistenosastolla, kun kivut oli niin kovat aina siihen tiettyyn aikaan. Ratkaisuksihan mulle annettiin silloon 12 veenä e-pillerit, mitkä varmasti auttoi asiaa, mutta ei ollu helppoa olla teini ja testata et minkähän merkkiset hormonit mulle tässä kuussa sopii, näiden omien nousevien hormonien kera.
No se nyt oli sitä mitä se oli, en nyt oo ihan niin traumatisoitunu asiasta mitä ehkä annan ymmärtää. Mä en vaan oikeesti tajunnu ku kamut rupes kyseleen 16 veenä, että oonko mä ikinä käyny gyniksellä, tai mitä mieltä mä oon pillereistä( ku silloonhan suhteet oli suurimmalla osalla jo ihan tosi tosi kestäviä ja vakavia.... NOT) et ne ei ollu käyny, tai ne ei tienny. Jälkikäteen tietty hokasin, et joo ei ne normisti ne äidit vie "sille" lääkärille 12 veenä. :)

No mä sit popsin niitä pillereitä sen reilu 10vuotta, ja kun olin 23 jätin ne pois. Olin 24, kun mentiin naimisiin kesällä 2007, syksyllä täytin 25. Ja häiden jälkeen alkoi se hidas laskeutuminen todellisuuteen, ei se hemmetin toinen viiva vaan tullut siihen tikkuun. Loppuviimein käytettyäni huomattavan summa niihin tikkuihin, niin en enää edes jaksanut toivoa, saatika testata. Menin työterveyden kautta yksityiselle lääkärille ja siinä vierähti sit sellanen vajaa vuosi kaikennäkösissä verikokeissa, tuubatestauksissa ja muissa näytteissä. Tulipa todettua ettei oo AIDSia :) Useaan otteeseen...

Mulle ei ikinä selvinny et mitä sillä tarkotetaan, kun vaikka kierto on aina ollut säännöllinen, niin verikoe näytti aina et on siinä ja tässä onko ovulaatiota. S-prog otettiin useita kertoja, ja tulokset oli aina 12-19jotain yksikköä. Viitearvot on 12-69jotain yksikköä. Ja joka paikassa hoetaan et raskaus olis mahollinen, niin arvon pitäs olla yli 25jotain yksikköä. Silti mulle ei ikinä kokeiltu mitääh hormonaalista apua, eli induktiota. Suoraan inssijonoon, mikä tietysti tässä tapauksessa toi avun melko nopeasti, eli 11/09 tehtiin hoito ja siitä tokasta lähti meidän ihme matkaan. Ja hänelle on nyt tekemällä tehty taas vuoden verran sisarusta, mutta ei niin ei.... Nyt on toki erilaista se, että tällä kertaa on nyt pari kiertoo kokeiltu vähä Clomifeniä minimiannoksella vahvistamaan sitä omaa toimintaa. Mutta edelleen se viiva siinä tikun toisessa reunassa odotuttaa.

Mä oon huomannu viimesen parin kierron ajan, että ne vanhat epäonnistumisen,pettymyksen ja katkeruuden/vihan tunteet nostaa päätään. En oo siis mitään noista tunteista niille, joille tulee lapsia vähän helpommin. Vaan oon pettyny itteeni, miksi tämän pitää olla nin vaikeeta. Mutta tästäkin suosta noustaan, ja jos lisää lapsia tule, niin sit me tyydytään olemaan 3 henkinen perhe. Oma surutyö siinäkin pitää tehdä, mutta oon valmis jo omalla tavallani siihen. Neiti on jo niin iso ( kesällä 5v) ja pahimmat urpotkaan ei enää kysele/anna neuvoja. Ne on kyllä yksi ihan parhaista puolista tässä, kun saa kuunnella silmät suurina kuinka joku opettaa sänkypuuhissa. Ja sen tietää kaikki jotka asian kanssa on paininut, kuinka paljon ihmiset osaa neuvoa. Mutta tosiaan se, että saa paukauttaa päin näköä et no kuule kun ei se kaikille oo niin helppoo, vaikka rukoilisin kaikkia Venuksia maailmassa, niin se ei vaan oo niin sanottua. Yhelle sanoin tässä taannoin, kun hän koki asiakseen kertoa taas jostain tutusta jolla oli joku tuttu, joka oli tietty heti tullu raskaaksi ku oli lakannu yrittämästä, että luuleksä tosiaan et mulle oli toi ihan BRAND NEW INFORMATION!!! Ja sitten taas rauha maahan :)

To be continued in the future...